Tämä on yksi niistä Uudenkaupungin keksinnöistä, joita ei myyntiesitteiden ym. saatavilla olevien dokumenttien mukaan ole koskaan tehtykään. Tähän asti oli toki tiedossa, että 1978-mallista Finlandiaa on tehty turbokoneella sentään kaksi kappaletta, toinen Enso Gutzeitin osto-osastolle (AKT-756), ja toinen Oulun kaupungille (OHA-999). Enson auto (Finlandia #9) päätyi takavuosina Jouko Isomäelle täydellisenä, mutta vaativana peltiprojektina. Jouko myi autoa muutamaan otteeseen eri medioissa, hänellä kun oli jo kansainvälisiä tapahtumiakin kiertänyt paljon parempikuntoinen, Erkolle uutena myyty, eli Finlandia #8 GLE-tekniikalla. Aikamme Joukon kanssa kauppoja hierottuamme Enson Turbofinlandia päätyi kyhjöttämään meikäläisen tallissa, kaikkien 5-vuotisprojektien äidin statuksella. Oulun Turbofinkku on myös eräällä klubilaisella odottamassa kunnostusta.
Muuan klubitoveri saattoi syyskuussa 2007 tietoisuuteeni, että Pörssissä on tarjolla taas yksi 99 GLE Turbo Finlandia, siis kolmas sellainen. Hinta ei ollut varsin kamala, joten soittelin myyjälle. Auton historia oli tiedossa: uutena Finkku oli palvellut Valmettia rekisterikilvillä AKM-375. Peltitöitä ja maalaus oli tehty 90-luvun lopulla, joten siinä suhteessa homma vaikutti positiiviselta. Koneessa ja vaihteistossa oli jotain sanomista, ja ahdinremontti oli jäänyt vaiheeseen. Kuvakin tuli sähköpostissa, siinä oli ryhdikäs, joskin pölyinen, pitkäovinen 99, ja värikin oli se kaikkein paras 5-ovisen tupliksen väri, eli antrasiitinharmaa Sk 02 b. Lisäksi auto oli Finlandia #3 (78-malliset Finkut on varustettu kojelaudan alareunaan, oikeaan päähän kiinnitetyllä järjestysnumerolaatalla), joten se saattoi hyvinkin olla ensimmäinen valmistettu Turbofinlandia. Kaupat oli siis jo käytännössä tehty, vaikka myyjä ei sitä vielä tiennytkään :)
Rauhanomaisen tinkimisen jälkeen huomasimme olevamme myyjän kanssa samaa mieltä Finkun fiskaalisesta statuksestakin, joten eräänä sateenkarvaisena torstaina löysin itseni trailerin kanssa mittailemassa telkänpönttöjen saastuttamaa tusinatietä klubilaisille tutuksi käyneen natsipakastimen ratin takaa.
Perillä paljastui karu totuus: viljapölyn peittämä finkku oli paitsi ryhdikäs ja hyväpeltinen, ja 900-peräistä takaluukkua lukuunottamatta huomattavan alkuperäinen, myös liikkuva. Kone lähti käyntiin ensimmäisellällä yrittämällä, B-moottorin jakopää rallatti terveen oloisesti, ja vaihteistossakin oli pykäliä. Hevosten ja obligatorisen klubitoverin todistaessa raha vaihtui papereihin, ja Finkku nousi kyytiin.
Auto on on varusteiltaan muuten tavallinen GLE-Finlandia, mutta konepellin alla myllertää väkivahva B-turbokone. Edustusauton kuljettajan elämää helpottamaan jätettiin jopa ohjaustehostin, mitä ei muuten turbotuplikseen ollut tarjolla.
Ahosen Eero sattui niin hyvin matkan varrelle, ettei ollut kummakaan homma houkutella Eero ottamaan kuvia Oitissa. Samaten Tampereen ABC-potkijaisten toverit sinnittelivät hyvää henkeä osoittaen kahvikuppien ääressä pari tuntia normaalia pidempään, kun oli jotain harvinaista tarjolla :)
Finlandia 3
Vasen poski, -1976-etupuskuri
Se toinenkin poski
Täällä kelpasi Olavi J. Mattilan istua tovereineen, huomaa myös takakajarien innovatiivinen alkuperäisasennus
Konehuone, vaparin määränjakaja sekä lämppärin hana mallia Huber
EMS-ratti, kilometrejä tuossa mittariyksilössä tuon verran...
Kuvat © Eero Ahonen 2007
muuteltu viimeksi 19.10.2007